Neuloin elämäni ensimmäistä kertaa puuvillalangasta. Jännitin kamalasti 1) että teen liian löysää ja tulee "reikäistä" 2) että saisin aikaiseksi mahdollisimman tasaista jälkeä. Silmukat juoksivat huonosti metallipuikoilla, joten tekemisenmeininki oli enemmänkin vääntöä. Tavallista kireämmistä silmukoista huolimatta tuntui tulevan reikää. Langan vyötteessä suositeltiin puikkoja 3 tai 3,5 ja olin valinnut kolmoset.

Seurauksena oli siis niska-hartiakipuja ja päänsärkyä, jotka vain pahenivat työn valmistuttua. Sinikellopiponi näytti ruttuiselta ja epätasaiselta. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. (Enemmän taisi kyllä itkettää.) Otin rutusta kuvan ennen päättelyä ja mietin mitä tehdä. Pingottaa ei oikein voinut, joten päätin antaa kylvyn. Ja taas uusi järkytys! Puristin pipon nyrkissä niin kuivaksi kuin mahdollista ja se näytti vielä kamalammalta, jotenkin vanuttuneelta. Levittelin auki ja pinta oli kuin vettynyttä pumpulia. Yritin välttää paniikkia ja venyttelin kuosiinsa. Sitten asettelin hillopurkin päälle kuivumaan, taputtelin neulosta sileäksi ja oikaisin reunat. Menin sitten nukkumaan hieman levottominmielin.

Aamulla menin heti ensimmäiseksi tapaamaan sinikelloa. Eihän tämä nyt niin pahalta enää näytäkään, tuumasin :) Nappasin uusia kuvia ja harrastin sinikello-tilanteet yhdeksi kuvaksi. Vasemmalla sinikello tuoreeltaan puikoilta päästyään ja oikealla kastelun ja rutistuksen jälkeen kuivuneena. Kyllä tuosta jo kehtaa luopua ;)

72725.jpg

Ohjeena käytin tätä, mutta muutin kavennukset omaa silmää miellyttävämmäksi. Lankana Ornaghi Filatin vaaleansininen Echo (280) ja Sandnesin vihreä Mandarin Petit (8143), joka liukui Echoa paremmin puikoilla.