Pitsineuletakki on edistynyt - Vain hihat puuttuvat. Tosin epäilen, että hiha-aukoista tuli liian korkeat. Takin kokokin tuntuu hieman liian pieneltä, muttei tekis mieli purkaa. Tykkään kovasti siitä miltä Samos-takki tuntuu :) Mutta hiha ongelma pitäis jotenkin ratkaista. Siksipä tartuin uuteen työhön! "Yllättäen". Tuntuu, että joka kerta kun alkaa tökkiä, niin vaihdan johonkin toiseen projektiin. Jos sellaista ei ole, niin aloitan.

Tällä kertaa neulomustuska iski tv:n edessä. Halusin tehdä jotain uutta ja tartuinkin jämälankakoriin. Sieltä valitsin kirpparilta löytyneen vihreän mohair-kerän ja päädyin tekemään tätä kaavion avulla. Kuvio osoittautuikin kinkkisemmäksi mitä kuvittelin, joten eipä siinä oikein voinutkaan keskittyä tv-ohjelmaan. Mutta mitä siitä kun käsillä oli jotain kivaa ja lanka tuntuu mukavalta! :D

Miekkonen on matkoilla kameran kanssa, joten projektien kuvaaminen jää toiseen kertaan. Kummaa kuinka sitä kameraa olis nyt kokoajan tarvitsemassa, kun sitä ei ole :) Kuvaamisen sijaan olen sitten touhunnut kotona kaikennäköistä. Pyykkäsin pari koneellista, pesin keittiön ikkunat ja hain varastosta toiset verhot entisten tilalle. Ulkona kävin sen verran, että zekkasin huoltisten bensanhinnat ja kävin sitten siinä halvemmassa tankkaamassa, kun vielä sai noin "halvalla". Välillä on tietenkin pitänyt pitää taukoja ja mohair-huivi on edistynyt. Ruokatauolla huomasin harmittelevani, että kun puikot käsissä ei oikein voi syödä :D Tekis mieli tehdä tuota aina, kun on hetkikin aikaa :) Jännittää, että kuinka pitkän huivin tuolla lankamäärällä saa. Sitä kun on muistaakseni vain 30 g. Hih, ehkä sen jännityksenkin takia tuohon tekee mieli tarttua jatkuvasti.